Meillä on aina lautanen ruoan ja pöydän välissä

Meillä kissat kulkevat melkein missä tahansa haluavatkin. Ruokapöydälle ei tulla kun syödään eikä keittiön tasolle tulla ihan viereen hiipimään kun laitellaan ruokaa. Varsinkin nyt kun tuli koiralaps taloon olen antanut kissojen mennä sinne minne haluavat, jotta saavat edes hetken rauhaa termiitiltä. Terraariohylly on ainut kielletty paikka missä ei saa kiipeillä ja se onkin yritetty blokata mahdollisimman hyvin.

Kissan saa kyllä lähtemään pöydältä vettä suihkuttamalla ja huutamalla (en ole kyllä käytännössä kokeillut), mutta ei se ymmärrä, miksi sitä rangaistaan enkä suosittelisi näin toimimaan. Oman verenpaineensahan tuolla vain saa kohoamaan. Meidän kissoihin tehoaa ihan normaali napakka (napakka, ei huudettu) "ei". Kissan saa ymmärtämään, kunhan johdonmukaisesti kieltää pöydällä oleskelun, esimerkiksi meillä ei kissat pöydällä oleskele (...meidän läsnäollessamme  ), kun säännöt ovat olleet selvät alusta asti ja jatkuvasti. Kissaa kannattaa myös kehua siitä, että se lähtee kiellon jälkeen pöydältä. Kuten tässä keskustelussa onkin jo ilmennyt, kissalle on luontaista toimintaa kulkea korkealla ja olisi tietysti ihanteellista, että sen keittiötason lähellä olisi joku kissan "oma" korkea paikka, jonne sen voi aina ohjata sen pyrkiessä pöydälle. Pöydälle menoa voi myös vaikeuttaa esim. asettelemalla tyhjiä kissanruokatölkkejä reunalle. Illalla tosin ei kannata kokeilla tätä, ellei halua kokea yöllistä herätystä   Ruokaa ei luonnollisestikaan kannata pöydälle jättää (kantapään kautta koettu, leipäkin laski muun puuttuessa!).

Meillä kissoja kielletty hyppimästä pöydille ihan systemaattisella äänen korottamisella. Jos kissa katsookaan pöydälle, sanotaan jämäkästi "EI NOUSE". On toiminut ihan hyvin, ainakaan meidän kotona ollessa eivät pöydille hypi, ja kun ovat kaksistaan, eivät keittiöön pääsekään, joten meillä pöydät on ja pysyy kissavapaana alueena.

Ihan jo siitä syystä kielletty alusta asti pöydille tulo, ettei ole erityisen hygienistä hommaa, et kissa käy ensin vessassa, tallustelee siellä omissa jätöksissään ja siitä sitten hyppäisi ruokapöydälle tai tiskipöydälle, missä ruokia käsitellään.. nou nou meillä. Ja karvat. Kissoista lähtee aina karvaa, joka sitten helposti pöydällä leijailee kahvikuppeihin jne,jne. Ei kiitos, nautin kahvini ihan karvattomana.

Kerran olin erään kaverin luona (entinen onneksi nykyään) kylässä, hän siinä laittoi kahvit pöytään ja käytiin istumaan. Talossa oli kolme kissaa, joista kaksi muitta mutkitta hyppäsi pöydälle, ja toinen alkoi tassulla ronkkimaan lautasellani ollutta leivosta ja toinen kahvikuppia.

Sanoin kaverille että komentaisko kissat helvettiin mun kahvista ja leivoksesta, mihin kaveri vastasi että "meillä kissat tekee niinku tykkää", mihin itse taas totesin että "juon sitten kahvini jossain ihan muualla" ja lähdin menemään. Niin kissarakas kuin olenkin, ja kotona kissoja on se kaksi kappaletta, niin tuommoista en vaan siedä. Antaa jokainen toki syödä omalta lautaseltaan ja omasta kupistaan jos tykkää, vaan vieraita vois sentään sen verran kunnioittaa, että antais heille ruokarauhan.

murukatti: No huh, hienoa toimintaa kaveriltasi..

Usein kyllä ihmetyttää, kun osa ihmisistä antaa kissojen tai koirien tehdä kotonaan ihan mitä vain vedoten siihen, että se on niiden koti. Kuitenkin vain harva antaa esimerkiksi lasten leikellä reikiä verhoihin, haukkua vieraita tai kävellä kuraisilla kengillä keittiön pöydillä, vaikka lapsetkin ovat ihan yhtä lailla kotonaan. Vaikka joo, löytyyhän niitäkin talouksia, joissa myös lapset saavat tehdä aivan mitä vain, eivätkä vanhemmat puutu toimintaan millään tavalla (jätän kyllä sellaisissakin paikoissa vierailut siihen yhteen kertaan).

Kyllä sääntöjä voi olla kotonakin, ja kumma kyllä niin eläimet kuin lapsetkin tapaavat sopeutua sääntöihin ihan mukisematta, jos niistä vain pidetään johdonmukaisesti kiinni (ja jos niitä sääntöjä ei ole liikaa, tietysti järjettömyyksiin voi mennä tuossakin). Eikä tarvita edes piiskaa, luunappeja tai suihkupulloja.

Tulipas taas mielenkiintoista kommenttia..

Toki sanonta kuuluu, että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan, mutta siinäkin kohtuus kaikessa. Ei mielestäni voi vaatia vierasta nauttimaan ruuan ja juoman kanssa tukkua kissan karvoja, vaikka talonväki siitä pitäisikin. Mielestäni sellaisissa normaaleissa rajoissa voisi pitäytyä tuossakin, että joo, kissat saattavat hyppiä normaalisti pöydille, mutta jos vieraita on, niin silloin voisi sen lyhyen hetken pitää kissat pois pöydältä että kahvit saa rauhassa juotua.

Itselläni on esim. allerginen kaveri, joka meillä kyläilemässä käy. Ja kun hän tulee, laitan kissat eri huoneeseen siksi aikaa, tai ainakin katson, etteivät silloin änge samalla sohvalle tai muutenkaan kovin iholle ärsytystä lisäämään. Sitten on toinen kaveri, joka ei vain pidä erityisemmin kissoista. Ei tulisi mieleenkään antaa kissojen hypätä viereiselle tuolille kahvipöytään tms vaatteita karvaamaan. Sen verran itse kunnioita ystäviäni ja heidän näkemyksiään.

Ja tuota "käsitykset kissoista ovat vähintäänkiin viime vuosisadalta. " en ymmärtänyt sitten ollenkaan. Mitä vanhanaikaista on siinä, että haluaa nauttia ruokansa ilman kissankarvoja ja huolehtia normaalista hygieniasta? Mielestäni hyvinkin nykyaikaista.

SnowMoon: totta kai perheenjäseniä voi vertailla keskenään tässä asiassa, olivat ne sitten neli- tai kaksijalkaisia. Jos toisen lajin kohdalla ei perusteluksi tietylle käytökselle kelpaa se, että kyseinen yksilö on perheenjäsen ja kotonaan, niin sitten se ei loogisten päättelysääntöjen mukaan kelpaa toisellekaan lajille. Jos taas vedotaan johonkin biologiseen tai esim. historialliseen perusteluun, niin sitten tietysti lajilla on suurta väliä, eikä lapsia ja kissoja yleensä ottaen voi rinnastaa (esim. ruokinnan kohdalla ei voi loogisesti vedota siihen, että "kumma kun kissoille ei muka saisi syöttää suklaata, vaikka lastenkin annetaan sellaista syödä").

Mutta siinä olet ehdottomasti oikeassa, että jokainen määrittää ne säännöt itse, eivätkä talon vieraat, jotka sitten saavat vapaasti äänestää jaloillaan.

Ei meilläkään tehdä vieraiden takia lemmikin kohteluun oikeastaan mitään eroa, koska emme itsekään halua kissaa ruokapöydälle (käy se siellä yksin ollessaan, mutta ei silloin kun pöydän ääressä ruokaillaan), eivätkä vieraat ole tuolta muuta vaatineetkaan. Mutta vaikka antaisinkin kissan olla pöydällä, niin mielestäni toisen kahvikupin tai leivoksen sorkkiminen on ihan yhtä huonoa ja kiellettyä käytöstä kissalta kuin se olisi koiralta tai lapselta tai puolisoltakin, ja siinä vaiheessa kissa kyllä pöydältä lähtisi. Satunnainen kissankarva kupissa on kuitenkin hieman eri kaliiperin juttu.

Miun luona kissoilla on täysin vapaa pääsy jokapaikkaan.
Siinä vaiheessa jos ollaan vaikka ystävän kanssa pöydän ääressä syömässä (mitä teen tosi harvoin) niin nostan kissan kyllä pois pöydältä jos siihen erehtyy hyppäämään, mutta muuten.. Jos miun luokse tulee kylään, niin saa sitten kestää tän kissakatraan. (Tällä hetkellä kuusi)

Aina on vieraat lähteneet vaatteet karvoissa ja ehkä pari kissankarvaa suussa, mutta itsepähän halusivat tulla. Eikä se tietääkseni vaarallista ole. ^^

Kai sitä voi kissan laittaa itsekin lattialle jos häiritsee, eikä ruveta ystävyyssuhdetta rikkomaan sen takia. O.o Kyllä miekin loukkaantuisin jos joku puhuis miun perheenjäsenistä tuohon tyyliin.