Onko kenenkään kohdalle sattunut naaraskissaa, joka ei koskaan tullut kiimaan? Tehtiinkö jotain selvityksiä, mistä johtui?

Kaipailen kai jotain toivonkipinää, kun alkaa epätoivo hiipiä puseroon. "Oman" linjan jatkuminen on vaakalaudalla, kun muutoin kaikin puolin täydellinen omaan kotiin jätetty naaras ei tule kiimaan.

Ikää on nyt 1v 4kk, ja aiemmin tässä rodussa ja linjassa kaikki tuntemani naaraat ovat alkaneet juosta viimeistään 10kk iässä. Tiedän, että onhan tässä vielä jotain toivoa, että se alkaisi juosta, mutta tuntuu että toivo hiipuu vaan. Pariin vuoteen saakka, eli ens vuoden alun pitenevään päivänvaloon ajattelin odottaa (ja ehkä tehostaa sitä kirkasvalolampulla) ja sitten viedä sen lisääntymisspesialistille, mutta liekö sitten mitään tehtävissä kuitenkaan.  

Ei asu emon kanssa. On meidän oma kasvatti, mutta on syntynyt muualla eli muuttanut meille 14-viikkoisena. Sen isoäiti ja isoisoäiti kyllä asuvat meillä, mutta ovat kastraatteja. Neiti itse on ainoa leikkaamaton ja mielestäni ei ole mitenkään alisteisessa asemassa porukassa, vaikka vanha kastraattiuros ja neidin isoäiti ovatkin selkeät johtajat. Ketään ei kiusata ja tilaa on.

Sillä on välillä sellaisia kausia, jolloin se on levottomampi ja pissaa laatikolla seinille (ja ylikin), mutta tyypillistä kiimakäyttäytymistä en näe vaikka kuinka yritän katsoa. Myöskään tarkat kiimatutkamme, eli kastraattiurokset, eivät ole kiinnostuneita pikkuneidistä, vaikka yleensä haistavat tulevan kiiman jo ennen varsinaisia oireita.

Meillä oli (ja on tietysti vieläkin kotona, kastraattina), ns. kolli-indusoituva juoksija. Puolitoista vuotta odottelin, ei mitään, ja sitten lähti Saksaan kollin luo, tasan viikon päästä alkoi juoksu, tuloksena 3 pentua. Sama kuvio tapahtui toisessa ja viimeisessä kolmannessakin pentueessa: viikko eau de kollin hajuja ja alkaa tapahtumaan.

Muita juoksuja taisi olla kerran, pentujen aikana. Ehkä tätä voisi jotenkin testata niin että järjestäisi ko. kissan kollin kanssa samoihin tiloihin, jos jonkun käytännön järjestelyn keksii?

Myydään edullisesti kollintuoksuisia ökoplus-paakkuja hyvään kotiin

Meilläkin on viimeisen päälle kokeiltu noita pissapaakkuja ja jopa suljettu naaras omaan huoneeseen missä se sai oikein impata niitä  No, ei auttanut.  Mutta aina voi yrittää.

Tiedän kyllä useamman naaraan, joka on juossut näyttelyn jälkeen.

Olisiko mahdollista, että kissalla olisi niin lievät juoksut ettet niitä huomaa? Nimittäin meillä ilmeisesti Anninnan kanssa kävi näin. Luulin maatiaisen kiimoja nähneenä, että ne aina ovat voimakkaat. Mutta Anninna lähinnä tekee merkkauspissejä, juurikin laatikkoon jos kohta muuallekin, ja on hiukan äänekkäämpi ja hyvänkipeämpi.
pari kertaa sain hänelle kollin paakkuja ja näyttelyissähän on käyty, mutta ei sanottavaa merkitystä näillä.
Aiotaan Pirokin jälkeen kokeilla kollin kanssa oloa, jos sitten onnistuu näiltä neitseiltä jälkeläisten aikaansaanti.  

Ai niin, kokeilin aikanani myös eau de kollia, ei vaikutusta, sekä näyttelyissäkin käytiin, mutta ilmeisesti meillä vaati sen, että se kolli oli siinä "vonkaamassa" ihan samassa huushollissa.

Ja kyseessä oli siis huushollin ainoa naaraskissa 2 kastraatin seurana, eli ei ollut ketään pomotaamassakaan.

Kaikilla kerroilla kesti tosiaan lähes päivälleen viikon yhteiseloa kollin kanssa kunnes alkoi tapahtumaan.

Eiksookki kivaa, kun pitäis suunnitella pennuttamista eikä voi varmaksi tietää ies kiimoja? No, ainut onni meillä se, ettei tarvitse valvoa kiimaisen naaraan huutelujen takia. Että kai se joku hyväkin puoli näillä asioilla aina on.